Vihreästä teräksestä pöhistään, mutta todellisuudessa suurin osa teräksestä tuotetaan edelleen metallurgisella hiilellä, mikä tuottaa peräti 11 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä. Metallurgisen hiilen tuotantoa laajennetaan, vaikka nykyiset varannot riittävät vuoteen 2050 saakka! Tutkimmekin, kuka metallurgiseen hiileen Pohjoismaissa oikein sijoittaa.
Government Pension Fund Global eli tuttavallisemmin Norjan öljyrahasto on paitsi Pohjoismaiden, myös Euroopan suurin metallurgisen hiilen tuotannon laajentajiin sijoittaja yli 500 miljoonan potillaan. Ei ole kaikilla muillakaan pohjoismaisilla institutionaalisilla sijoittajilla puhtoiset jauhot pussissa saati sitten fossiilipolitiikkoja, joilla sijoituksista luovuttaisiin.
Rahaa virtaa esimerkiksi Glencoreen, joka harjoittaa varsin brutaalia kaivostoimintaa: vuorilta räjäytetään huiput kokonaisuudessaan pois, jotta hiilisuoniin päästään käsiksi. Syntyvällä kuonalla täytetään vuoren ympäristöä ja näin saastutetaan vesistöjä ja maa-alueita, toisinaan myös alkuperäiskansojen mailla. Tällaista toimintaa harjoittavien yhtiöiden poissulun kuvittelisi olevan ihan itsestään selvää, oli kyse sitten mistä tahansa kaivannaisista!
“Minulle ei ollut yllätys, että useimpien pohjoismaisten institutionaalisten sijoittajien sijoitukset metallurgisen hiilen tuotantoa laajentavissa yhtiöissä ovat pienehköjä. Kysymykseni kuuluukin, miksei näistä pienistä sijoituksista olla valmiita luopumaan? Poissulku ja tiukka metallurgisen hiilen politiikka lähettää signaalin muille sijoittajille ja kaivosyhtiöille siitä, ettei lisätuotantoa tarvita eikä haluta. Pienet sijoitusvolyymit eivät takuulla mahdollista merkittävää vaikuttamista, jolleivät sijoittajat sitten tee sitä yhteistyössä”, sanoo teräsasiantuntijamme Ninni Kähkönen.
Lue raportti alta!