Rakentamisen on aika siirtyä ilmastokriisin aiheuttajasta sen ratkaisijaksi. Yhdistämällä julkista ohjausta, teollisuuden uudistumista ja hyvin suunnattua rahoitusta voi rakennusteollisuuden vähähiilinen siirtymä edetä jättiharppauksen seuraavalla hallituskaudella. Suomen vihreän siirtymän potentiaali on yksi maailman parhaista ja Just Shiftin eduskuntavaaliteesit toteuttamalla siitä saadaan tehtyä totta.
Rakennettu ympäristö aiheuttaa noin kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Rakentamisvaiheessa merkittävin päästölähde ovat rakennusmateriaalit, erityisesti teräksen ja sementin valmistus. Nämä kaksi materiaalia ovat maailman päästöintensiivisimpiä hyödykkeitä, ja niiden osuus globaaleista hiilidioksidipäästöistä on yhteensä noin 18 prosenttia.
Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa yli 38 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa noin 14 prosenttia maan bruttokansantuotteesta tai 42 prosenttia valtion budjetista. Rakentaminen, infrarakentaminen ja kunnossapito vastaavat noin yhtä neljäsosaa hankinnoista ja ovat toiseksi suurin hankintamenoerä. Julkisten hankintojen vaikutus markkinoihin on siis merkittävä. Ohjaamalla niitä vähäpäästöiseen teräkseen ja sementtiin saadaan nostettua näiden materiaalien kysyntää ja skaalattua tuotantoa suuremmaksi, mikä mahdollistaa alhaisemmat tuotantokustannukset, investointien kasvun, teknologian kehittymisen ja lopulta päästövähennysten toteutumisen yhteiskunnan kannalta merkittävässä mittakaavassa.
Suomi on sitoutunut vähentämään päästöjään Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti. Jotta sopimuksessa pysytään, teräksen ja sementin päästöjen on pudottava neljänneksellä vuoteen 2030 mennessä. Hyvä uutinen on, että markkinoilla on jo olemassa vaihtoehtoja, jotka vähentävät päästöjä merkittävästi. Tarvitaan jämäkkää ja ennakoivaa päätöksentekoa ja ohjausta, jotta nämä ratkaisut saadaan laajasti käyttöön.
EU:n ohjaus vauhdittaa muutosta
EU valmistelee sääntelyä, joka tarttuu teräksen ja sementin tuotannon päästöihin. Suomen kannattaa toimia etukenossa vähähiilisten materiaalien tuotannon edistämisessä, koska edelläkävijä nappaa ensimmäisenä tarjolla olevat hyödyt, kuten rahoituksen ja vientimahdollisuudet. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, 55-valmiuspaketti ja puhtaan teollisuuden ohjelma vauhdittavat siirtymää vähäpäästöiseen rakentamiseen. EU-taksonomia ohjaa rahoitusta kestäviin investointeihin ja teollisuuden vauhdittamissäädös tukee vähähiilisten tuotteiden edelläkävijämarkkinoita. Säädöksessä teräs- ja sementtiteollisuus on luokiteltu strategisiksi toimialoiksi, joihin vähähiilisyysvaatimukset kohdistetaan.
Kun panostamme kestävään rakentamiseen, luomme samalla uusia työpaikkoja, innovaatioita ja vientimahdollisuuksia. Vähähiilisten materiaalien kysynnän kasvaessa näitä tuotteita voidaan valmistaa isommalla skaalalla. Suomella on hyvä perusta lähteä edelläkävijänä liikkeelle, koska meillä on puhdasta sähköä ja ilmastolaissa säädetty hiilineutraaliustavoite. Kotimainen raskas teollisuus on myös jo ottanut askeleita vähähiilisyyteen.
Just Shift ehdottaa neljää kokonaisuutta, jotka vauhdittavat rakentamisen ja infrastruktuurin vähähiilistämistä.
1. Julkisen ohjauksen tulee perustua todellisiin päästövähennyksiin
Vähäpäästöisen teräksen ja betonin määrittely on tällä hetkellä pirstaloitunut. Suomen tulee edistää yhtenäisiä, tieteeseen perustuvia vähäpäästöisyyden kriteerejä ja kannustaa kriteerien käytön laajentamista myös infrastruktuurihankkeisiin.
Vähäpäästöisyyden ohjaaminen ja aikaansaaminen vaativat, että tietopohja ja standardit ovat kunnossa. Jotta kestäviä hankintoja voidaan tehdä, on vähäpäästöisille materiaaleille määriteltävä selkeät kriteerit. Hallituksen tulee edistää sekä kansallisten kriteerien muodostamista, että olla aktiivinen EU-sääntelyn aikaansaamiseksi. Lisäksi Suomen tulee aktiivisemmin olla mukana kansainvälisissä aloitteissa tätä sääntelyä edistämässä ja vähäpäästöisiä materiaaleja koskevassa standardoinnissa.
EU:ssa valmistellaan vähäpäästöisen teräksen ja betonin määrittelyä osana ympäristötuoteselostetta (EPD) ja kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaa asetusta (ESPR). Myös kansainvälisellä energiajärjestöllä on periaatteita vähäpäästöisen teräksen ja sementin/betonin määrittelystä. Vähäpäästöisten materiaalien määrittelyä ovat laatineet lisäksi kansainväliset aloitteet (esim. LESS eli Low Emission Steel Standard, ResponsibleSteel -standardi, Science Based Targets Initiativen (SBTi) vähäpäästöisyyden kriteerit sementille ja teräkselle) ja toimialajärjestöt (esim. Suomen betoniyhdistyksen betonin vähähiilisyysluokitus).
Julkiset tuet ja hankinnat tulee kohdistaa ratkaisuihin, jotka vähentävät päästöjä aidosti. Jos vähäpäästöinen materiaali on jo olemassa ja sen vähäpäästöisyys todennettavissa, sitä tulisi käyttää. Lisäksi toimitusketjujen sosiaaliset vaikutukset, kuten ihmisoikeudet ja alkuperäiskansojen oikeudet tulisi huomioida alkupään kaivostoiminnassa ja raaka-aineiden tuotannossa.
2. Julkisten hankintojen on ohjattava markkinaa kohti materiaalitehokkuutta, kiertotaloutta ja vähäpäästöisiä materiaaleja
Julkisten hankintojen vaikutus markkinoihin on merkittävä. Siksi valtion, kuntien ja valtionyhtiöiden rakennus- ja infrastruktuurihankinnoissa tulee siirtyä asteittain kohti vähäpäästöistä terästä ja betonia sekä kiertotaloutta ja sekundääriraaka-aineista tehtyjä materiaaleja, jotta neitseellisten luonnonvarojen tarvetta ja negatiivisia luontovaikutuksia saadaan hillittyä.
Etenkin julkiset infrastruktuurihankkeet, kuten rautatiet, sillat ja maantiet, kuluttavat valtavia määriä terästä ja betonia. Kun hankinnat ohjataan vähäpäästöisiin materiaaleihin, syntyy edelläkävijämarkkinoita, jotka madaltavat vähäpäästöisen tuotannon investointien riskiä ja vauhdittavat siirtymää vähäpäästöisiin materiaaleihin. Koska rakentamisella on huomattavia ympäristövaikutuksia ja sitä tehdään paljon, on sektorilla myös valtavat mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöystävällisten materiaalien kehitykseen ja kiertoon.
Suomeen tarvitaan sitovat ja asteittain kiristyvät julkisten hankintojen päästökriteerit. Tällä hetkellä yleiset lakisääteiset, materiaalikohtaiset velvoitteet puuttuvat. Sitovien ja kiristyvien päästökriteerien lisäksi tarvitaan materiaalitehokkuusajattelua. Uudisrakentamisen päästöistä merkittävä osa tulee materiaaleista, joten neitseellisen materiaalin kulutusta tulisi vähentää vähähiilisyyden saavuttamiseksi. Tärkeää on myös hankintojen kriittisyysarviointi, jolloin päästöintensiivisten materiaalien kulutusta hillitään ja kohdennetaan yhteiskunnan kannalta kriittisiin ja planetaarisesti kestäviin käyttötarkoituksiin.
Myönteinen askel kohti vähähiilisiä hankintoja on valtioneuvoston periaatepäätös julkisten hankintojen ekologisista tavoitteista. Periaatepäätöksessä listattujen toimenpiteiden tulee toteutua viipymättä. Suomen tulee myös ajaa EU:n hankintadirektiivien uudistuksessa pakollisia vähähiilisyysvaatimuksia rakentamisen ja infrastruktuurihankintojen kilpailutuksiin.
3. Rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvot on sidottava ilmastolain tavoitteisiin
Vuonna 2026 voimaan tullut asetus uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoista on tärkeä askel kohti rakentamisen vähähiilisyyttä. Asetuksen vaikutus rakennetun ympäristön kokonaispäästöihin jää kuitenkin vaatimattomaksi, sillä nykyinen hiilijalanjäljen raja-arvo asuinrakennuksille saavutetaan ilman erityisiä päästövähennystoimia. Nykyiset raja-arvot tuottavat vain 1–6 % päästövähennyksiä vuosina 2026–2028.
Lausuntokierros vuonna 2025 osoitti, että hallituksen esityksen raja-arvot olivat vaatimattomia suhteessa toimialan nykyiseen kyvykkyyteen tuottaa vähähiilisiä ratkaisuita. Lähes puolet lausunnonantajista kannatti ensimmäisen tai toisen raja-arvon tiukentamista. Ympäristöministeriön tilaaman selvityksen mukaan kansallisen ilmastotavoitteen mukainen asuinkerrostalojen hiilijalanjäljen raja-arvo olisi 10 kg CO₂e/m²/a, mutta asetuksessa se jäi 16 kg CO₂e/m²/a tasolle. Vuonna 2029 raja-arvoa kiristetään kahteentoista, mikä jo tänä päivänä olisi rakennussektorille mahdollista saavuttaa.
Raja-arvoja tulee tiukentaa ja ne tulee laajentaa koskemaan myös korjausrakentamista. Raja-arvot on sidottava ilmastolakiin, koska sitovat lain tavoitteet luovat toimijoille ennustettavuutta ja kannustavat vähähiilisiä ratkaisuja edistäviin investointeihin.
Suomen rakennusala voisi hakea mallia Tanskan Reduction Roadmapista. Toisin kuin Suomessa, Tanskassa työn lähtökohdaksi otettiin planetaaristen rajojen mukainen ilmastobudjetti, jonka pohjalta määriteltiin rakennussektorin päästövähennyspolku. Valtiovallan roolina olisi luoda Suomen rakennusalalle vastaava yhteinen viitekehys, asettaa pitkän aikavälin tavoitteet ja varmistaa, että sääntely, julkiset hankinnat ja kannustimet tukevat niiden saavuttamista.
4. Julkisen tuen on vauhditettava pysyvää siirtymää vähäpäästöiseen tuotantoon
Vähäpäästöisen teräksen ja betonin tuotanto vaatii valtavia investointeja. Valmistajat kertovat, että kapasiteettia tuottaa vähäpäästöisiä rakennusmateriaaleja kyllä on, mutta kysyntä ei vielä riitä investointien kannalta.
Julkinen sektori voi vähentää valmistajien riskiä esimerkiksi tarjoamalla pitkäaikaisia hankintasopimuksia, hintatukea ja ennakoitavaa sääntelyä vähähiilisille materiaaleille. Pitkäaikaiset ostositoumukset luovat ennakoitavuutta ja kannustavat investointeihin. Kaikki edellä mainittu edistää edelläkävijämarkkinoiden syntyä.
Myös päästökaupan tulot tulee suunnata vähäpäästöisten materiaalien tuotannon vauhdittamiseen. Näin voidaan yhdistää saastuttaja maksaa -periaatteeseen edelläkävijöiden tukeminen. Tämä muuttaa päästökauppajärjestelmän passiivisesta maksusta aktiiviseksi kirittäjäksi, joka kierrättää saastuttamisesta kerätyt varat suoraan kalliimpien alkuvaiheen investointien tueksi. Näin varmistetaan, ettei vihreän siirtymän etujoukoissa kulkevien yritysten tarvitse kantaa teknologista riskiä yksin, vaan päästökustannuksista muodostuu teollisuuden uudistumista ja kansallista kilpailukykyä ruokkiva investointivipu.
Rakentaminen on yksi keskeinen ratkaisuväline ilmastokriisissä. Rakentamisessa painopisteen tulisi siirtyä uudisrakentamisesta korjausrakentamiseen, jotta päästään planetaarisiin rajoihin ja saadaan ilmastokriisiä hillittyä. Tulevalla hallituskaudella Suomen tulee ottaa edelläkävijän rooli vähähiilisessä rakentamisessa. Toteuttamalla Just Shiftin eduskuntavaaliteesit se onnistuu.
Just Shiftin eduskuntavaalitavoitteet
Rakentamisen on aika siirtyä ilmastokriisin aiheuttajasta sen ratkaisijaksi. Suomen vihreän siirtymän potentiaali on yksi maailman parhaista ja Just Shiftin eduskuntavaaliteesit toteuttamalla siitä saadaan tehtyä totta.