Vapaaehtoiselta: EU:n päästökauppajärjestelmää ei saa vesittää!

Viime kesän ennätyshelteet ja laajat maastopalot Keski- ja Etelä-Euroopassa osoittivat, että ilmastonmuutos on jo hengenvaarallinen. On vahingollista, jos EU:n päättäjät eivät hoida omaa osuuttaan ilmastotoimissa.

Ranskassa viimekesäiset ennätyshelteet aiheuttivat lähes 8000 ylimääräistä kuolemaa. Espanjassa maastopalot ovat polttaneet kuluvan vuoden aikana noin 300 000 hehtaaria maastoa. Näin vakavia uhkia aiheuttavia hiilidioksidipäästöjä tulisi torjua kaikin keinoin, ja EU onkin sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Mutta ottaako EU omia tavoitteitaan riittävän vakavasti?

Mikä on ETS ja miten se toimii?

EU:n ilmastopolitiikan kulmakivi on päästökauppajärjestelmä ETS (Emissions Trading System). Päästökaupan piiriin kuuluvat muun muassa Just Shiftin seuraama teräksen ja betonin tuotanto. Raskaan teollisuuden lisäksi päästökaupan piiriin kuuluu myös esimerkiksi energiantuotanto ja osa lento- ja laivaliikenteestä. Toiminnan idea on, että päästökaupan piiriin kuuluvat toimialat saavat päästää ilmakehään vain tietyn määrän hiilidioksidia vuodessa. Tämä kiintiö myös pienenee vuosittain. Niiden, jotka pystyvät vähentämään hiilidioksidipäästöjään, kannattaa tehdä niin. Ne, jotka eivät pysty vähentämään päästöjään, joutuvat ostamaan päästöoikeuksia muilta.

Ehdotuksen perusteella vaikuttaa siltä, että EU on valmis vesittämään omat ilmastotavoitteensa hetkellä, jolloin kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ollaan jo valmiiksi heikoilla jäillä ja ilmastonmuutos uhkaa karata hallitsemattomaksi.

Tähän saakka joillekin yrityksille esimerkiksi terästeollisuuden alalla on jaettu päästöoikeuksia ilmaiseksi.Tämä on tehty, jotta nämä yritykset eivät siirtäisi toimintaansa EU:n ulkopuolelle, jossa hiilidioksidipäästöjä ei rajoiteta. Ilmaisista päästöoikeuksista on kuitenkin ollut tarkoitus luopua. Tavoite on korvata ilmaiset päästöoikeudet EU:n alueelle tuotavien tuotteiden hiilitulleilla. Hiilitullien idea on, että EU:n alueelle tuotavista päästökaupan piiriin kuuluvista tuotteista täytyy maksaa tuotteen valmistamisen aiheuttamia hiilipäästöjä vastaava tullimaksu. Hiilitulli CBAM (Carbon Border Adjustment Mechanism) täydentää päästökauppajärjestelmää, sillä se asettaa myös EU:n ulkopuolella syntyneille hiilipäästöille hinnan, jolloin tuotannon siirtäminen pois päästökaupan alueelta ei ole enää kannattavaa.

Päästökaupan tavoitteena on vähentää päästöjä ensin sieltä, missä se käy helposti. Teknologian kehittyessä kaikki päästökaupan piiriin kuuluvat toimialat saavat päästönsä lähelle nollaa. Helppoa ja tehokasta! Myös ainakin edelläkävijäyritykset kiittävät, kun päästövähennyksiin johdattava polku on ennakoitavissa.

Komissio esittää laimennusta päästökauppaan

Mutta, mutta. Kun Keski- ja Etelä-Euroopassa kärvisteltiin heinäkuun ennätyshelteissä, Euroopan komissio jätti esityksen päästökauppadirektiivin uudistamisesta. Ehdotusta ei voi kiitellä kunnianhimosta: ilmaisista päästöoikeuksista ei ollakaan vielä luopumassa ja hiilitullien käyttöönottoa lykätään tulevaisuuteen. Lisäksi päästövähennysten tahtia halutaan hidastaa.

Ehdotuksen perusteella vaikuttaa siltä, että EU on valmis vesittämään omat ilmastotavoitteensa hetkellä, jolloin kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ollaan jo valmiiksi heikoilla jäillä ja ilmastonmuutos uhkaa karata hallitsemattomaksi.

Mikä komission esityksessä mättää?

On ongelmallista, jos poliittisilta päättäjiltä puuttuu rohkeutta toimia ilmastonmuutoksen torjunnan suunnannäyttäjinä. Uskaltaakseen investoida ilmastoystävällisiin toimintatapoihin yrityksillä pitäisi olla varmuus siitä, mihin ilmastopolitiikka on kulkemassa. Esimerkiksi vähäisiä hiilipäästöjä aiheuttavan teräksen tuotannon alkuinvestointi on erittäin suuri. Riskin ottaminen on kannattavaa vain, jos poliitikot ohjaavat päästökaupalla ja lainsäädännöllä kysyntää vähähiilisen teräksen suuntaan. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että EU on ottamassa asiassa takapakkia ja palkitsee päästövähennysvitkuttelijat ylimääräisillä päästöoikeuksilla sen sijaan, että rohkaisisi kaikkia päästökaupan piirissä olevia toimijoita tekemään sen, mikä on joka tapauksessa tehtävä.

Suomen kannalta uudistus on erityisen ongelmallinen. Jos päästökauppaa löysennetään, kasvaneita päästöjä on kompensoitava muun muassa hiilinieluilla. Suomen maankäyttösektori on kuitenkin ollut päästölähde vuodesta 2021 lähtien, viimeksi 9,4 miljoonaa tonnia vuonna 2025. Meillä ei ole nieluja, joilla paikata löysempää päästökattoa.

Ennakoitava ja kunnianhimoinen päästökauppa on suomalaisten edelläkävijäyritysten etu. Teollisuutemme hyötyy vähäpäästöisestä sähköstä ja lämmöstä, mikä vahvistaa sen kilpailukykyä maailmassa, jossa ilmastotoimet tiukkenevat. Suomeen investoidaan vuosittain miljardeja euroja vähäpäästöiseen teollisuuteen. Johdonmukainen ilmastopolitiikka pienentää näiden investointien riskejä ja auttaa varmistamaan, että jo suunnitellut hankkeet toteutuvat.

Vielä ei ole liian myöhäistä (mutta kiire on)

Viime kesän äärimmäiset sääilmiöt Keski- ja Etelä-Euroopassa olivat esimakua siitä, millainen on uusi normaali, jos päästämme ilmastonmuutoksen jatkumaan hallitsemattomasti. Emme voi enää täysin torjua ilmastonmuutosta, mutta meidän ei tarvitse vain seurata vierestä, kun pahimmat uhat toteutuvat. Meillä on oikeus vaatia ilmastotieteen mukaisia päästövähennyksiä. Suomen hallitus on jo muodostanut oman kantansa komission esityksestä. Seuraavaksi asiaa käsitellään Europarlamentissa. 

Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä! ETS:n muutokset tulevat EU:n Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan (eli ITRE:n) käsittelyyn marraskuun lopulla ja päätösvastuussa olevan Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan (kavereiden kesken ENVI:n) käsittelyyn jossain kohtaa joulukuuta. Yksi keino vaikuttaa asiaan on lähettää näiden valiokuntien jäsenille suoraan kannanotto siitä, ettei päästökauppajärjestelmää pidä heikentää. Prosessiin on vielä mahdollista vaikuttaa, mutta kiire on – kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa niin usein.  

Anni Mehl
Kirjoittaja on ilmastonmuutoksesta huolestunut kansalainen ja Just Shiftin vapaaehtoinen.